SUOMEN TRIALIN ISÄ, MOTORISTI JA NUORISOKASVATTAJA ON POISSA

Suomalaisen moottoripyöräilyn kansainvälisestikin tunnettu taustahahmo lehtori Matti J Viro kuoli Jämsässä, Jokilaakson sairaalassa 14.7.2003. Hän oli syntynyt Hyrynsalmella 3.8.1932.

Hän vietti lapsuusvuosiaan isänsä kiertävän työn takia useilla paikkakunnalla, aloitti koulunsa Joutsassa ja kävi yhteiskoulun Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa. Opintojaan hän jatkoi hum.kand. tutkintoon Helsingin yliopistossa lukien kieliä ja kirjallisuutta. Hän hallitsi saksan, englannin, ruotsin, ranskan, italian ja unkarin kielet täydellisesti. Ensimmäinen työpaikka oli kieltenopettaja -58-63 Rovaniemellä Korkalovaaran yhteiskoulussa. Sen jälkeen hän toimi Suomen Moottoriliiton toiminnanjohtajana vv -63-64. Opettajantyötään hän jatkoi vuoden Lappeenrannassa ja tuli Pihtiputaalle silloisen keskikoulun rehtoriksi ja saksan kielen opettajaksi v. -65. Pihtiputaalaisvuosia kertyikin 37, hän muutti Jämsän Juokslahteen lähemmäksi lastenlapsiaan vasta viime vuonna.

Hänen moottoripyörämieltymyksensä juontaa jo varhaisvuosista, sillä isoisällä oli monien silloisten metsäpomojen tapaan työsuhde-Harrikka. Syvempi perehtyminen asiaan alkoi Helsingin Norssissa 3. luokalta lähtien yhdessä luokkatoverinsa Eino Saarisen (sittemmin VR:n pääjohtaja) kanssa. Seurasaaren maastoon syntyi kokonaisia polkuja poikien leikkiessä polkupyörällä konepyörää. Myöhempinä kouluvuosina pojat hankkivat ensimmäisen kimppapyörän, Rudgen. Saarisen toimiessa 50-luvulla Berner Oy:ssä Csepelin, sittemmin Pannonian maahantuonnista vastaavana, hankki Matti Viro ensimmäisen Pannonia-merkkisen moottoripyörän. Siitä alkoi Matin ja merkin tiivis, syvä yhteistyön taival, jota kesti liki 50 vuotta aina Matin kuolemaan saakka. Sen kilpailullinen alku oli Päijänneajo ja viimeiset parikymmentä vuotta museopyörien rakentaminen ja varaosien hankkiminen alan harrastajille. Suomessa tuskin on liikenteessä yhtään Pannoniaa, jossa ei olisi Matti Viron kädenjälkiä. Merkin maahantuonnin loppuessa hän hankki itselleen koko varaosavaraston ja valmistuksen loppuessa Unkarissa hän vielä täydensi varastojaan. Asiaan kuului se, että varaosia rahdattiin Suomeen, ei suinkaan rekalla, vaan Pannonian sivuvaunussa.

Matti Viro osallistui 1960-70-luvuilla kansainvälisiin matkamoottoripyöräkilpailuihin, joista usein joko hän itse tai hänen moottorikerhossa kouluttamansa nuoret pokkasivat kärkipalkinnot, Pannonialla tietenkin. Merkittävimmät kilpailut olivat tammikuinen Elefantentreffen Nürnburgringillä, jossa Matti lienee ollut ensimmäinen suomalainen osallistuja, Schwartzpulver Rallye sekä kesäinen Pfadfinder Trophäe. Varmin tapa voittaa eurooppalaiset kilpakumppanit oli lähteä matkaan Pihtiputaalta, mutta kiertää Jäämeren kautta. Se takasi yleensä pisimmät kilometrit. Kilpailuissa oli yleensä kieleen, kulttuurin, nähtävyyksiin ja sanoihin liittyviä tehtäviä, jotka oli ratkaistava samalla mahdollisimman pitkä matka moottoripyörällä ajaen.

Varttuneemmat motoristit muistavat Matti Viron Suomen trialin henkisenä isänä. Hän perehtyi lajiin ollessaan Englannissa kesätöissä -50-luvulla ja kehitti sille Suomen oloihin soveltuvat säännöt. Lajin ensimmäiset SM-mitalit menivät Matti Viron rovaniemeläisille oppilaille.

Hänen oma menestyksekkäin kilpailulajinsa oli moottorihiihto, jossa hän pokkasi kirkkaimmat mitalit vuosina -55-58.

Ehkä vaikuttavimman moottoripyöräilytyön Matti teki kuitenkin pitämällä oppilailleen moottorikerhoa koulussa. Jo rovaniemeläiset oppilaat menestyivät kilpailuissa, mutta nuorisokasvatuksen isoimman saran hän kynti Pihtiputaan vuosina. Viikottaiseen moottorikerhotoimintaan on osallistunut satoja nuoria ja pääosalla heistä on moottoripyöräily säilynyt elinikäisenä harrastuksena. Vaikka Pihtiputaallakin kilpailtiin pääasiassa trialissa ja jääradalla, kiinnitti Matti suurimman huomion huolto- ja korjaustaitoihin. Lukuisat ovat ne Pannoniat , joita nuoret viikolla kunnostivat ja joilla lauantaina sitten joukolla ajettiin. Lukemattomia ovat myös ne matkat, joita kerholaiset pääsivät Matin mukana Pannonioilla, joskus sivuvaunubemarilla tekemään. Ne suuntautuivat paitsi kotimaisiin kilpailuihin myös Keski-Eurooppaan. Imatran Ajojen ollessa TT:n (nyk road racing) MM-osakilpailu, toimi Matti Viro kisojen päätulkkina ja hoiti kielitaitonsa ansiosta myös ajajien kansainvälisiä sopimusasioita. Kerholaiset pääsivät Matin mukana varikolle tutustumaan silloisiin kilpapyöriin ja niiden kuljettajiin, jotka Matti yleensä henkilökohtaisesti tunsi, Agostinista lähtien.

Matti J Viro teki elämäntyötään nuorisokasvattajana myös koulussa kielten opettajana toimien. Hänen pääkielensä oli saksa, jossa hän ei tyytynyt opettamaan silloisten oppien mukaista pelkkää kääntämistä, vaan hän piti pääasiana kielen puhumista, ymmärtämistä ja kieltä ympäröivän kulttuurin tuntemusta. Hänen oppilaistaan varsinkin ne, jotka ovat joutuneet työelämässä saksalaiseen kieliympäristöön, ovat todenneet Matin opetusmetodien hyödyllisyyden. On ollut varsin vaikuttavaa ilahduttaa saksalaista liikekumppania saksalaisella kansanlaululla.

Eläkevuosinaan hän kerhotoiminnan ohella omistautui Pannonioiden entistämiselle tehden sitä itse ja hankkien alan harrastajille alkuperäisvaraosia. Allekirjoittanut tapasi Matin viimeisen kerran kolme viikkoa ennen hänen poismenoaan tilaten häneltä poikavuosien unelmapyörän, sivuvaunullisen Pannonian alkuperäiskunnossa. Matti lupasi sen valmiiksi ensi kevääseen ”mikäli viimevuotisen sydänleikkauksen antamaa jatkoaikaa riittää”, kuten hän itse ilmaisi, aina hänelle tyypilliseen täsmälliseen tapaan. Tuota jatkoaikaa ei hän saanut eikä kirjoittaja Pannoniaa.

Pannonian taru ei kuitenkaan vielä ole lopussa. Tampereella asuva Matin vanhin poika Jukka Viro jatkanee varaosapalvelun ylläpitoa mahdollisuuksien mukaan. Kokonaisia pyöriä ei kuitenkaan toistaiseksi ehditä rakentamaan.

Jorma Hämäläinen

kirjoittaja on Matti J Viron -60-luvun pihtiputaalaisoppilaita ja moottorikerholaisia, edelleenkin aktiivinen matkamotoristi