Salibandy on koululiikuntalajina nuori. Itse laji saapui Suomeen Ruotsista 80-luvun puolessa välissä ja on sen jälkeen nopeassa tahdissa kasvanut toiseksi harrastetuimmaksi joukkuepalloilulajiksi jalkapallon jälkeen. Erityisen suosittu laji on nuorison keskuudessa.

Salibandyn valinta vahvaksi koululiikuntalajiksi on liikuntakasvatuksen tavoitteiden kannalta erinomainen asia.

  
 Lajissa on parasta aktiivisen liikkumisen määrä, se kannustaa juoksemiseen eivätkä pelisäännötkään rajoita liikkumista. Salibandyn perusasiat on helppo oppia, mutta taitavaksi tuleminen on yhtä kovan tien takana kuin muissakin palloilulajeissa.  
  Laji on oivallinen yleiskuntoa kehittävänä siksikin, ettei se vaadi välttämättä mitoiltaan suuria tiloja. Salibandyn harrastaja oppii monipuolisesti eri mailapeleihin sopivia perustekniikkoja, liikkumista ja yleensäkin pelaamista. Pelitilanteiden nopeat vaihtelut kehittävät koordinaatiota, lihaskuntoa, tasapainoa ja kaikkea mitä liikehallintakykyjen oppimisessa tarvitaan.